Apua, melkein viikko on vierähtänyt tuosta viime osasta. Ei tässä näin kauaa pitänyt mennä, mutta innostuin 'vähän' pelaamaan ja unohdin ihan osan teon. Kuvia on lähemmäs sata tällä kertaa, joten osa on pidempi, kuten arvata saattaa. Kommentointi sitten osan luettuenna olisi ihan kiva ^_^
Kolmosten syntymän jälkeen olivat Marty ja Malin yhdessä päättäneet, että tällä kertaa olisi Martyn vuoro jäädä pois töistä ja hoitaa lapsia. Näin ollen Malin pääsi pitkästä aikaa töihin ja siitä nainen itseasiassa nauttikin. "Ihanaa, näen työkavereita ja voisin saada jopa ylennyksen..". Eihän Malinilla mitään taka-ajatuksia tietenkään ollut töihin menemisessä, ei.
Edith, tyttö kun sattui olemaan, oli kiinnostunut erittäin paljon muodista ja vaatteista. Äiti oli joskus aikoinaan hänelle vaatteita vaatekaappiin ostanut, mutta ei Edith vaivautunut niitä katsomaan. Nyt hänen kuitenkin teki mieli vaihtaa vaatteensa ja eikun vaatekaapille!
Vaatekaapista Edith löysikin mukavaa päällepantavaa, nimittäin vihreän t-paidan, farkkucaprit sekä hienot ballerinat. "Näistä mä tykkään!", oli Edith hihkaissut. No, eikös ole ihan suotavaa tykätä itse valitsemistaan vaatteista?
Linus tapasi leikkiä paljon erilaisilla leluilla, joita lastenhuoneen lelulaatikon salaisista kätköistä löytyi. Lempilelu oli kuitenkin ehdottomasti pieni kopio hienosta laivasta.
"Jospa musta isona tulis jonkun hienon valtamerialuksen kapteeni.. Se olis kivaa!".
Eskildsenit eivät olleet kovin hyviä muistamaan maksaa laskuja, joita kertyikin ajan kanssa ihan kiitettävä määrä. Ikävä seuraus siitä oli tietenkin ulosottomies, joka taas tiesi jonkun tai jopa joidenkin huonekalujen menettämistä.
Perheen onneksi tällä kertaa lähti matkaan vain ruokapöytä, joka oli helposti korvattavissa. Jospa kuitenkin perhe muistaisi maksaa laskunsa ajallaan, jotta lisää huonekaluja ei katoaisi tuohon ihmevekottimeen.
Malinilla oli ollut pitkä ja uuvutta työpäivä takana ja kotiin päästessään hän oli iloitsi siitä, että näkisi lapsensa ja miehensä - aivan kuten oli aamulla iloinnut siitä, että näkisi vanhat työtoverit. Pitkä ja uuvuttava työpäivä oli kuitenkin ollut tarpeen - Malin palasi kotiin nimittäin ylennyksen kanssa, tosin en valitettavasti millään muista miksikä hän nyt taas ylenikään..
Sisällä ollut Edith kuuli heti, kuinka hänen äitinsä työauto ajoi heidän talonsa eteen ja Edith ryntäsikin äitinsä luokse ja halasi häntä. "Miksi sun piti mennä töihin, miksei isi menny! Sun kanssa on kivempaa kotona. Isi vaan lukee jotain kirjaa", Edith kuiskasi äitinsä korvaan, ihan vain siksi ettei Marty vain kuulisi, mitä tyttö ajatteli siitä, että hän oli kotona Malinin sijasta.
"No, katsos kun kyllä minunkin täytyy joskus töissä käydä, etten olisi aina äitiyslomalla. Kyllä sinä ymmärrät kunhan vain vähän kasvat", Malin hymyili lapselleen joka hymyili takaisin.
Linus sai harvinaisen usein erilaisia itkupotkuraivaireita, joiden aikana hän kirosi kaiken mikä ärsytti häntä sillä hetkellä. Yleensä hän kirosi sisaruksensa - varsinkin kolmoset jotka rääkyivät koko ajan ruokaa, sekä äitikin joutui joskus kirousten kohteeksi. Itkupotkuraivarit eivät kuitenkaan kestäneet yleensä kauaa ja raivareiden jälkeen Linus menikin heti pyytämään anteeksi kaikilta, jotka hän oli kironnut. Mutkikas poika.
Laitetaas tähän väliin tämmöinen yhteiskuva Linuksesta, Edithistä ja Filipistä, jotka kokivat kaikki jonkinlaisen muodonmuutoksen vaatteiden suhteen, tosin Edithin vaatteet näittekin jo osan alussa. Anteeksi muuten tuo plussamerkki tuolla toisen pojan pään yllä.
Kaikki Eskildsenien suvun jäsenet olivat kovia sairastumaan, varsinkin flunssa kyläili heillä usein. Toisinaan tuntui, että kaikki olisivat olleet koko ajan nuhassa ja kuumeessa, ja niinhän he itseasiassa olivatkin.
Flunssasta huolimatta Edith huolehti rahapudien kastelusta ja rahojen keräämisestä. Tosin ehkä kannattaisi aina odottaa vähän kauemmin, koska Edith innostui keräämään rahat heti, kun oli niitä kastellut joten rahastoon putkahtikin kerralla vain yksi simoleon.
Vaikka rahapuut eivät kovin tuottoisia olleetkaan, Marty ei siitä piitannut. Hän nimittäin suorastaan asui kolmosten huoneessa ja ei malttanut pitää käsiään erossa varsinkaan Noahista. "Sinusta tulee isin lempilapsi, mutta ei sitten puhuta tästä muille, jookos?".
Isänsä lempilapsisuunnitelmista tietämättöminä perheen vanhimmat pojat juttelivat keskenään siitä, miksi he isona oikein aikoisivatkaan.
"Musta tulee isona sumopainija ja lihon oooikein isoksi ja sit mä pieksen kaikki!" selitti toinen pojista (juu, en yhäkään muista kumpi on kumpi..Dementiaako?)
"Joo, ja sit mä tuun kannustaan sua ison kyltin kans jossa lukee "GO VELI GO!"
"Okei, ehkei musta sittenkään tuu sumopainijaa. Tai ainakaan jos sää tuut sinne kyltties kanssa!".
Myöhemmin päivällä Edith haaveili perheenlisäyksestä.
"Eiks se oliskin aika kivaa, jos äiti sais vielä yhen lapsen! Tai kaks oikeestaan, ja sit ne molemmat olis tyttöjä. Kun me oltais sitten niiku tasoissa, koska teitä poikia on jo neljä ja meitä tyttöjä vasta kaks. Ja se on epäreilua!" Edith selitti närkästyneenä.
Edith ja Linus heittelivät usein palloa perheen pihamallaa ennen koulubussin tuloa. Edith voitti yleensä nuo pelit, mutta ei aivan rehellisesti. Usein hän käytti Linusta vastaan tekniikkaa "kato, lentävä lehmä!" ja Linus tuntuikin menevän usein lankaan. Usein heille tuli kyllä kiire ennättää bussiin, koska he harrastivat peliä pyjamillaan ja eiväthän he nyt pyjamat päällään voineet kouluun mennä.
'
Martylle jätettiin aina kaikki likaisimmat hommat, kuten esimerkiksi vessanpöntön perusteellinen siivous sekä kylpyammeeseen pinttyneiden likojen jynssäys, sekä tietysti samaisen ammeen korjaaminen.
Kuten Malin aikoinaan, myös hänen vanhin tyttärensä Edith oli alkanut huolehtia torakoista yhä enemmän ja enemmän. Torakat pilasivat talon siistin vaikutelman ja samalla perheen simien viihtyvyys laski aina, kun he pihalle astuivat.
Myös Noah halusi näköjään osoittaa muille, että hänkään ei pitänyt torakoista. Katsokaa nyt, hänhän ilmiselvästi osoittaa nyrkkiään torakoille ja samalla kiroaa ne syvimpään maanrakoon.. No, ehkei kuitenkaan.
Linus säikähti aina sitä kamalaa vauvahajua joka pöllähti häntä vastaan, kun hän käveli lastenhuoneen läpi. Myös puolialastomat ja kirkuvat vauvat eivät näköjään olleet mikään miellyttävä näky pojan mielestä.
Kuitenkin Linus/Noah palasi heti takaisin katsomaan, kuinka isänsä vaihtoi vaippoja jollekin kolmosista. Jospa se on sitä "teen mitä isikin tekee"-juttua.
Ja taas oli juhlien aika! Kolmosten oli aika kohdata järkyttävä taaperoikä, jonka aikana he pystyisivät huutaa ja kirkua keuhkonsa tyhjiksi. Toivottavasti heistä ei kumminkaan kasvaisi mitään kauhulapsia.
Äidin sylissä lentoon pääsee lähtemään Ester ja isän sylissä taas Noah. Felix valitettavasti ei pysty kasvamaan samaan aikaan, koska sattuneista syistä aikuisiän saavuttaneita ihmisiä on tässä taloudessa vain kaksi.
Taaperoiän saa ensin kohdata Noah, jonka isä urheasti heittikin kohti taivasta.
Seuraavana ilmaan heitettiin tietysti Ester, jonka kasvua Linus näytti seuraavan hyvinkin tarkasti.
Pihalle iski täyskaaos, kun Noah ja Ester olivat kasvaneet. Kaikki halusivat saada kakkua, mutta Malin halusi hakea Felixin sisältä, jotta viimeinenkin kolmosista saisi puhaltaa kynttilät. Edith tietysti ajatteli vain niitä torakoita, ihme ja kumma.
No, onneksi Malinin onnistui sitten jotenkin tunkea kaaoksen läpi ja hakea Felix kakun luokse. Marty halusi välttämättä puhaltaa poikansa tärykalvot puhki tuolla torvella, oikein viisasta.
Pääsihän se Felixkin lopulta ilmaan lentämään, paha juttu jos olisi vauvaksi jäänyt. Malinin kannattaisi varmaan katsoa vauvaan, jotta saisi kopinkin sitten.
Nähtävästi Malin sai Felixin otettua kiinni ja Felix on todella suloinen, ihana! Perijäainesta, perijäaineista..
Felix on kauris ja hän on sottainen 4, menevä 10, toimelias 8, leikkisä 7 sekä juuri ja juuri kiltti 6.
Esterikin on hyvin suloinen, tosin poskipäät näyttävät olevan hieman korkealla, vai olenko ainoa, joka kuvittelee niin? Ester taas on horoskoopiltaan neitsyt ja luonteenpiirteiltään hän on siisti 10 mutta kovin ujo 2, menevä 8, leikkisä 10 ja marisija 3.
Viimeisenä, muttei tietenkään vähäisempänä, on Noah. Sama poskipääongelma kuin Esterilläkin. Ja aika kaposet huulet, mutta mutta. Noah on vesimies ja luonteeltaan hän on toisin kuin muut, sottainen 4, tosin Esterin tavoin myös kovin ujo 4, laiska 4, leikkisä 8 ja tietysti kiltti 7.
Kolmosten kasvettua taaperikään Marty onnittteli vaimoaan hienosta lastenkasvatuksesta - heidän lapsimääränsä olisi nyt täynnä.
"Kiitos, olet itse ollut ja tulet olemaan mahtava isä", Malin kehui Martya.
"Kulta, mitäs ajattelisit, jos me mentäisiin, vaikkapa tuota...naimisiin?" Marty kysyi hieman ujosti.
"Sehän on mainio idea, ja nythän on jo korkea aikakin mennä naimisiin, ainakin minun mielestäni", Malin vastasi ja suuteli miestään.
Naimisiin mentiin salaa, tosin kolmosten nyt todistivat tapahtumaa toisesta huoneesta, mutta mitäs siitä. Nyt on Martykin osa Eskildsenien sukua, hienoa!
Linus sai vihdoin ja viimein pitkään havittelemansa kympin, jonka hän tosin sai erittäin helposta historian kokeesta, mutta mitäs väliä sillä oli, mistä sen kympin sai, kymppi se oli silti! Ja tietysti äidin ja isin piti nähdä se, joten eikun juosten sisälle kymppiä heiluttelemaan.
Edith ei suinkaan kymppiä saanut samaisesta kokeesta, vaan koepaperin yläreunassa komeili numero kahdeksan ja puoli, joten miksi ihmeessä tuollainen ilme, Edith?
No, ei Filipillä sen puolen paljon paremmin mennyt, hän sai vain kahdeksikon, tosin hänellä oli ollut suht vaikea matematiikan koe.
Ja kohta et saisi enää mitään kokeista, ellet mene pois autotieltä, isäsihän ajaa kohta autollaan päällesi!
Henkilövahingoilta kuitenkin onneksi säästyttiin ja Marty hurautti kotipihaan ylennys taskussaan. Ja ylennys tietysti tietää lisää rahaa, ja rahaahan ei ikinä voi olla liikaa, vai mitä!
Perheen vanhimmat lapset kokoontuivat usein iltaisin leikkimään ja juttelemaan keskenään. Usein jutteluaiheet koskivat koulua ja tyttöä tai poikia, mutta tällä kertaa puhuttiin niinkin vakavasta asiasta kuin perheenlisäyksestä.
"Mä haluisin ainakin kolme lasta, kolmoset olis kivat! Ja ne kaikki sais olla tyttöjä, tai yks kyllä vois olla poika..", Edith kertoi veljilleen.
"No mä haluaisin vaan yhen lapsen, se vois olla poika. Ja sen nimeks tuliks Anton Jonathan Eskildsen!", Linuksella taas oli selvät suunnitelmat jopa lapsensa nimestä. No, ihan hyvähän sekin on.
"Mun mielestä olis kivointa, jos olis tyttö ja poika ja sit yks alienvauva. Oon lukenu niistä, ja ne oli tosi hauskoja!", näin kertoi Noah lukeneensa jostakin lehdestä. Vai että ihan alien, kiinnostavaa.
Kolmosia ei ollut kukaan oikein jaksanut opettaa, joten Marty otti itseään niskasta kiinni ja koitti kävelyn opettamista tyttärelleen.
"No niin, ensin laitat vaikka oikean jalan eteen, sitten vasemman, oikea, vasen, oikea..*tömps* Ei, nyt kävellään, ei istuta!" Marty, kertoisitko minullekin, että miten ihmeessä Ester voisi tietää, mikä on oikea jalka ja mikä vasen?
Esterin opetellessa kävelemistä, oli Noah löytänyt mitä mahtavimman harrastuksen itselleen - vessan lätäköissä pyöriminen ja leikkiminen! Miten kivaa olikaan roiska tuota putipuhdasta vettä ympäriinsä ja sitten naureskella vielä samaan aikaan, että vettä oikein roiskui suuhun..
Edith oli onnistunut kohottamaan koenumeroitaan ja biologiankokeesta olikin tullut täys kymppi!
"Äitiii, sain kympin! Isii, kuulitkoooo! Sain kympiiiin!"
Kukaan ei tuntunut kuulevan, että Edith oli saanut kympin kokeesta. Siitäkös Edith raivoistuikin ja alkoi huutamaan että "Hei, eikö kukaan kuullut! Sain kympin!". Mutta ei kukaan kuullut, ihme, vanhemmat nimittäin nukkuivat tyytyväisinä.
Linuksen oli aika kohdata kamala, finnitäytteinen teini-ikä! Hän halusi kasvaa rauhassa ja salaa, joten aamulla, ennen kuin kukaan muu oli vielä herännyt, Linus kipaisi kakun luokse ja puhalsi kynttilät sammuksiin. Ennen sitä hän kuitenkin toivoi isoa avoautoa sekä paljon vaimoja, ei kun sitä, että saisi isona vaimon! Juu, näin hän toivoi.
Kyllä tällä naamalla paljon vaimoja saisikin, sitten joskus, kun ikää olisi tarpeeksi. Linus näytti komistuvan mitä enemmän hän venähti pituutta. Tähän väliin kertoisin tietysti tavoitteen, mutta valitettavasti Linusta kohtasi ikävä bugi, joka jätti hänen tavoitteekseen sen kasvutavoitteen. Mutta, toivotaan että hän jossain vaiheessa elämäänsä saisi jonkun kunnollisen tavoitteen.
Mieltymykset voin kuitenkin kertoa. Linus on kovin mieltynyt simeihin, jotka ovat hyvässä kunnossa ja tekevät kovasti töitä työnsä eteen, mutta jotka eivät olisi hirveitä siisteysintoilijoita.
Koska Linus nyt sattui olemaan se perheen siivousintoilija, hän äkkiä siivosi kakun...astianpesukoneeseen. No, käyhän se noinkin, tosin helpompaahan olisi ensin syödä se kakku, mutta tapansa kullakin.
Linus koki pienen muodonmuutoksen vaatteiden suhteen ja ryntäsikin heti etsimään vanhempiaan, jotka eivät olleet vielä häntä teininä nähneetkään. Malin ja Marty löytyivätkin kolmosten huoneesta, mutta siellä vallitsi sellainen sekasorto, että Linus ei heitä viitsinyt häiritä, vaan hävisi vähin äänin olohuoneeseen.
Pian nuoriherra sai kuitenkin tulla takaisin lastenhuoneeseen, sillä Marty pyysi Linusta auttamaan Felixin vaippojen vaihdossa. Ihan hyvinhän se näytti ensikertalaiselta sujuvan, vai mitä?
Ester ja Felix olivat erittäin paljon erimieltä siitä, oliko syöttytuolissa kivaa vai ei. Felix istui kärsivällisesti tuolissaan ja söi mitä käskettiin, kun taas Ester.... No, Ester nyt vain oli Ester.
Tosin Esterkin rauhottui sitten, kun sai lempituttipullonsa käteensä. Oliko noissa pulloissa mukamas jotakin erilaista Esterin mielestä?
Filip toi eräänä kauniina kesäpäivänä koulusta kaverin kotiinsa, tytön nimeltä Alyce Pokemon (tai jotain sinnepäin..). Filip sai nerokkaan idean leikkiä Alycen kanssa poliisia ja rosvoa - sisällä. Miksi ihmeessä pitää olla sisällä, kun ulkona paistoi aurinko ja oli hyvä ilma?
Kolmosten taaperoikä oli hurahtanut kuin silmissä ohitse, ja nyt heidän olisi aika kasvaa kouluikäisiksi lapsiksi.
Noah kasvoi ensimmäisenä ja hänhän on oikein syötävän suloinen. Herralla ei sitten ole ikihymyä, hymy nyt vain sattui irtoamaan, olihan hänellä sentään synttärit.
Noahin kanssa synttärit jakoi myös Ester, josta tuli todella, todella nätti! Ja poskipäätkin laskivat hieman taaperoiästä, eikö?
Ja koska kolmosia on kolme, oli myös Felixillä syntymäpäivät. Felix on oikea suklaapoju, suklaanappi, suklaapupu! Ihan vallattoman suloinen ja nuo silmät sopivat niiin hyvin noiden hiusten kanssa, sanoi joku mitä tahansa!
Perijän valinnasta tulee hankala, apua..
(Tästä eteenpäin kuvissa näkyy uusi talo, joka esiteltiin ensimmäisessä ekstraosassa)
Uusi talo toi mukanaan uusia ongelmia. Esimerkiksi Esterin sänky toi ongelmia kerrakseen. Ester oli tapansa mukaan menossa nukkumaan, mutta ihme kyllä sänky hävisi hänen altaan, mutta tyttö ei sitä näyttänyt huomaavan, vaan jatkoi tyytyväisenä nukkumaanmenoaan! Sänky kyllä palautui kun ostin uuden siihen läpinäkyvän sängyn tilalle, kumma bugi.
Noah oli kovin villi ja suorastaan rakasti pomppia sängyllä yömyöhään.
"Jihaa, nyt pomppaan todella korkealle ja lennän Marsiin asti! Minusta tulee ensimmäinen simi joka on lentänyt Marsiin, jipii!" huusi Noah pomppiessaan.
Malin tuli katsomaan, mikä aiheutti sen kamalan metelin, joka kuului keittiöön asti. Löytäessään Noahin, joka oli täysin uppoutunut suunnitelmistaan lentää Marsiin, Malin vain katsoi hetken tyytyväisenä poikansa leikkejä ja hipsi sitten takaisin keittiöön.
Linus ja Edith valvoivat molemmat öisin paljon ja öisin he juttelivatkin keskenään paljon, mistä milloinkin.
"Hei Edith, sopiskohan mulle korkokengät? Kun oon ajatellut semmosia, kun tytöt tykkää niistä, eikö tykkääkin?" Linus kysäisi Edithiltä näin ohimennen.
"Linus, tytöt käyttää korkkareita, ei pojat! Oot ihan outo!" Edith hihitteli veljelleen.
Viettivät Linus ja Edith muutenkin aikaa keskenään, kuin vain öisin korkkareista puhellen. Linus vahti usein Edithiä, kun tämä leikki uuden talon pihalle ostetuissa leikkitelineissä.
"Linuuus, mikset säkin tuu leikkiin?" Edith aneli veljeltään.
"Koska en mä nyt vaan...halua, okei? Mun kaverit vois nähä", Linus selitti siskolleen joka katsoi veljeään vähän kummissaan.
Linuksen kasvaessa teini-ikään, oli hän päättänyt, että kyllä hänenkin täytyisi vähän ansaita perheensä elannosta. Jonkin aikaa paikallisen sanomalehden työpaikkailmoituksia selailtuaan, hän päätti valita kiinnostavimman työpaikan, joka löytyikin lakialalta (jos oikein muistan).
Työt alkoivatkin nopeasti, ja kimppakyyti huristeli pihaan vain pari tuntia sen jälkeen, kun Linus oli itselleen töitä löytänyt. Linus asteli auton luo hieman epäilevänä ja pelokkaana - auto näytti räjähtävän millä hetkenä hyvänsä tuhanteen osaan.
"Toivottavasti vain selviän kotiin ehjänä, minulla on vielä koko elämä edessä!". Ei sitä autoa tarvitse murehtia, aina sieltä on ehjänä kotiin tultu!
Malin oli tavalliseen tapaansa viemässä roskia roskikseen ja tallomassa torakaita kuoliaaksi, kun hän säikähti kamalasti erästä vanhempaa rouvashenkilöä, joka koikkaroi perheen pihamaalla.
"Hei, tämä on yksityisaluetta! Rouva lähtee nyt pois, ja pysyykin poissa! Yksityisalue on yksityisalue, onko selvä? Y-k-s-i-t-y-i-s-a-l-u-e!" Malin selitti rouvalle joka lähtikin pikaisesti pois. "Taitaa olla hieman päästään vial toi likka, se on vissi..", mutisi rouva mennessään.
"Kuulin tuon!" Malin huikkasi naisen perään ja jäi tallomaan torakoita.
Esterkin oli Edithin tavoin löytänyt leikkitelineen ilot. Tyttö viihtyi siellä hyvin tunnin jos toisenkin, leikkien mitä omaperäisimpiä leikkejä.
"Hiiohoi, täältä tulee merikapteeni Ester Valloittaja! Nyt minä murskaan tuon sinun pikku purtilosi ja ryövään kauniit korut itselleni ja valloitan tuon pikku saaren tuolta, senkin inha, parrakas, alhainen purtilokapteeni Noah Pikkuinen!" Ester huusi korkealta 'laivansa' mastosta.
"Hei, toi ei ollut reilua!" huusi Noah, joka sai tyytyä olemaan pikkupurtilon kapteeni.
Pikkupurtilon kapteenina tulee helposti merisairaaksi, ainakin Noahin tapauksessa. Tai toinen vaihtoehto on, että ei kannata ensin syödä pilaantuneita lettuja ja mennä vielä karuselliin pyörimään.
Linuksella oli pian yliopistoajat edessä, joten hän päätti varmuuden vuoksi soittaa yliopistolle, varmistaakseen, onko hänellä mahdollisuuksia saada stipendejä.
"Hei, täällä on Linus Eskildsen. Aloitan kohta opiskelun, joten kysyisin, että onko minulla mahdollisuuksia saada mistään stipendiä?"
Puhelimen toisesta päästä kuului ensin epämääräistä papereiden rapistelua, kunnes vanha miesääni vastasi;
"Njaah, kyyllä täällä näyttäisi yksi stipendi sinulle olevan, semmoisesta asiasta kuin hyvä koulumenestys ja siitä saatkin semmoset §1,500. Onnittelut vaan ja tervetuloo opiskelemaan, sitten kun ajattelit tulla. Täällä höpisee siis yliopiston rehtori, sano Magnus vaan! Päivänjatkot, se on moro nyt!" Ja puhelu katkesi. Kerrassaan outo rehtori, ajatteli Linus sulkiessaan hänkin puhelimen.
Kukaan perheen lapsista ei ollut ikinä, ei ikinä myöhästynyt koulubussista. Mutta nytpä oli, nimittäin Felix. Raukalla ei muutenkaan mennyt hyvin koulussa, ja nyt vielä sattui nukkumaan pommiin ja bussi huristeli nenän edestä. Ja isäkin oli töissä, joten autoa ei ollut.
Ei se Felixiä pahemmin haitannut, saipahan hän viettää päivän pelaillen shakkia ja opiskellen koulua varten.
Felix saikin pian shakkiseuraa, sillä Linuksen kimppakyyti saapui heittämään herran kotiinsa. Vaikka ilme näyttääkin kertovan toista, sai Linus töissä ensimmäisen ylennyksensä!
Linus saapuikin parahiksi todistamaan Edithin ja Filipin kasvua teineiksi. Malin ja Marty olivat töissä, joten juhlaa todistivat vain synttärisankarit, kolmoset, Linus sekä perheen hovimestari, joka oli palkattu kolmosten ollessa vauvoja.
Edith mietti pitkään, mitä oikein toivoisi. Lisää vessoja äidille? Ei. Koiraa? Ei, ei hän sitäkään haluaisi. Lapsia? Ei, ei vielä.
"Hahaa, nyt minä keksin!" Edith huudahti, sulki silmänsä toivoen jotakin ja puhalsi kynttilät sammuksiin, hieman veljensä jälkeen, joka oli kertonut kaikille toivovansa Linukselle valtamerialusta.
"Näillä muskeleilla voisin rakentaa sen valtamerialuksen vaikka ihan omin käsin! Siitäkös veli ilahtuisi", Filip huudahti heti, kun oli venynyt teinipojan mittoihin. Kuvakulma ei vain oikein ole pojan eduksi, joten tarkastellaanpas Filipiä hieman lähempää.
Komea, todella komea, eikö? Oikea hurmuripoju joka sulattaa jokaisen teinitytön sydämen tuolla suloisella hymyllään. Suoraan sanottuna täydellistä perijäaineista, mutta niin on kaikki sisaruksensakin. Filipille arpaonni suosi tietotavoitetta, ja elämäntoiveena on saada seitsemän taitoa täyteen. Siitä vain sitten opiskelemaan! Filip on kiinnostunut loogisista ja karismaattisista simeistä, mutta naisten pahanhajuinen hajuvesi saa hänet jostain kumman syystä voimaan pahoin.
Edith kasvoikin heti veljensä perään. Oi kun on nätti tyttö, ihanat kasvot! Jotenkin tulee Malin mieleen, tosin olen varmaan ainoa joka niin ajattelee. Edith sai tavoitteekseen suosion ja elämäntoiveena onkin kohota journalismiuran huipulle. Ei kovin vaikea tavoite, sen voisi jopa toteuttaa, jos Edithistä siis tulee perijä. Edithin unelmamies olisi tietysti hyvässä kunnossa ja herralla saisi olla mustat hiukset, mutta jos hiukset ovat harmaat, Edithin selkäpiitä alkaa karmia.
Linuksen tavoin myös Edith varmisti stipendinsä. Sama herra Magnus vastasi puhelimeen, tosin valitettavasti Edith ei saanut yhtään stipendiä, mutta kysyessään veljensä stipendejä, selvisi että myös Filip sai sen §1,500 stipendin koulumenestyksestä. Toisaalta Edithiä harmitti, että hän ei ollut saanut yhtään stipendiä, mutta oli hän myös iloinen veljiensä puolesta. Edith tilasi samalla puhelinsoitolla taksin viemään heidät Hysterglád Universityyn.
Ensimmäisenä taksi haki Filipin. Felix juoksi äkkiä veljensä perään, eikä meinannut päästää irti hänestä.
"Ei, älä mene vielä! Miksen mäkin saa tulla, mä haluan tulla! Et sä voi mennä sinne, et vaan voi!". Felixille oli kova paikka nähdä Filipin lähtevän yliopistoon, ilman häntä. Hänestä oli erittäin epäreilua, että Filip sai lähteä pois mutta hän ei. Ja vielä epäreilummaksi asian teki se, että Filipin lisäksi myös Linus ja Edithkin lähtivät.
Filip katsoi ehkä elämänsä viimeistä kertaa omaa kotiaan. Eihän sitä ikinä voinut tietää, mitä yliopistolla sattuisi, kuolisiko hän johonkin sairauteen vai jäisikö hän sinne asumaan.
Noita ajatuksia miettien Filip vilkaisi vielä kerran kotitaloaan, sulki taksin oven ja taksi ajoi pimeään yöhön, kohti yliopistoa.
Vähän tylsähkö taas, mutta ensi osassa tapahtuukin jotain vähän suurempaa, mutta silti se on aika pieni juttu 8--) Seuraava osa ilmestyy varmaan tässä lähipäivinä, viikon sisään varmaankin. Osassa viisi ollaan siis yliopistolla ja siellähän sattuu ja tapahtuukin vaikka mitä.
Kommenttia tästä osasta olisi taas kiva saada (:
