Taas aloittamassa uutta lc'tä. Minkäs sille voi, en muutenkaan osaa pelata ja nyt kun on kesäloma tuloillaan niin aikaakin on eikä ole stressiä koulusta.
Valitettavasti ensimmäisessä kuvassa olen jo pelannut simillä muutaman päivän, koska sattuneesta syystä tarkoitukseni ei ensin ollut kirjoittaa tarinaa nettiin, mutta kuinkas kävikään. Mitään kummempia ei kuitenkaan ekojen päivien aikana ehtinyt tapahtua.
Alku on hyvinkin töksähtelevä, koska kuvia ei tosiaan ole ekoista päivistä melkeinpä yhtään. Toivottavasti pääsette silti tarinaan kiinni.

Tässä kuvassa joraa siis Malin Eskildsen, nuori simineitokainen naapurustosta nimeltä Hysterglád. Tämä skandinaaviseen perheeseen syntynyt tyttö oli päättänyt täytettyään 20, että hänhän ei halua enää kotona asua. Malinilla ei kuitenkaan ollut työtä ja vanhemmat olivat kovin huolissaan, kun hän eräänä päivänä lähti itsevarmana taksilla kohti ostamaansa tonttia. Tontti oli välittäjän mukaan iso ja sinne saisi rakennettua isonkin talon jos olisi rahaa, mutta Malin oli valitettavasti ollut omissa haaveissaan, kun oli mainittu sanat iso tontti, joten hän ei ollut kuullut välittäjän kommenttia rahasta.
Päästyään vanhemmilta lainaamillaan rahoilla ostamalleen tontilleen, tontin iso koko järkytti Malinia.
“En minä kuvitellut, että se ihan NOIN iso olisi”, oli Malin ajatellut mielessään, kun taksi hurautti pois.
Nyt vasta Malin huomasi, että hänelle oli jäänyt käteensä rahaa vain §4800 ja hän sai hädintuskin rakennettua itselleen talon. Tästä piskuisesta talosta ei siis valitettavasti ole kuvaa, mutta se ei toivottavasti paljoa haittaa.

Malin oli jo muutamia päiviä kävellyt pitkin kaupunkia etsien unelmiensa miestä, jolla olisi toivottavasti paljon rahaa. Valitettavasti kaikilla oli liian leveä pää, liian isot huulet tai he näyttivät kuin seinään päin törmänneiltä. Rahaa hän kuitenkin tarvitsi, joten jos hän ei sitä nyt mieheltä saisi, hän päätti ansaita sitä itse. DJ’n palkka oli ruhtinaalliset §5. Vaikka Malin vähän törppöilikin kuulokkeiden kanssa, sai hän silti kerättyä huimat §15 simoleonia.
Horoskoopiltaan tämä sähläävä neiti on muuten vesimies ja luonnepisteet jakautuvat näin; 4, 4, 4, 7 ja 6. Malinia miellyttävät loogisuus ja urheilullisuus, mutta robotit saavat hänet raivon valtaan, mikä lie onkaan syy.
Ja niin, Malin haluaisi kovasti kasvattaa 20 kissan/koiranpentua, mutta enpä tiedä toteutuuko se. Eipä varmaan.

Epätoivon vallassa Malin ajautui kerran tälle epämääräisen näköiselle tontille etsimään miestä. Tontti oli täynnä baaritiskejä ja tiskien takana seisoi kymmenittäin naisia. Missä kaikki miehet oikein olivat? Löytyihän peränurkilta muutama, mutta naamat olivat järkyttäviä, joten Malin käveli nopeasti takaisin piskuiseen taloonsa.

Mikään mestarikokki Malin ei tosiaankaan ollut, joten hän tyytyi tv’n ääressä syötävään pika-ateriaan. Hän tosin halusi tarkasti valvoa mikron vieressä, jotta pikaruoka ei kärähtäisi mustaksi.

Kaikesta valvonnasta huolimatta, ateria näytti kärsineeltä Malinin ottaessa sen pois mikrosta. No, ruokaa se silti oli, mutta maku taisi olla toisenlainen kuin mitä toivottiin.

Mentyään taas kaupungille etsimään miestä, Malin oli törmännyt moniin miehiin, mutta tämä mies kiinnosti ehkä eniten. Malinin harmiksi mies ehti alkaa juttelemaan toisen nuorukaisen kanssa, mutta Malin yritti piristää itseään.
“Kyllä hän kohta huomaa minut…toivottavasti”.

Ja kyllähän tämä tumma miekkonen Malinille alkoikin jutella, tosin Malinin puheenaiheet eivät olleet kovin innostavia.
“Ja kun olin sairaalassa, niin kamalasti ne pisteli mua kaikkialle, otti kokeita ja puhu kummia. En kyllä haluaisi takaisin mennä, se on varma", Malin selosti innoissaan tälle tummalle miehelle, mutta mies hipsi loppujen lopuksi vähin äänin paikalta.

Malinin tekemässä lähtöä yhteisötontilta, kadulle ilmestyi paha noita vihreine ihoineen. Noidan mukana ilmestyivät myös ukkonen ja sade. Salamat iskivät taivaalta Malinin juostessa takaisin kotinsa suojiin.

Ennen seisaalteen syönyt Malin tarvitsi tuolin ja pöydän, ja kun rahaa oli kertynyt tarpeeksi, päätin hänelle sellaiset ostaa. Mutta Malin ei oikein tykännyt kaluston ulkonäöstä.. Ihmekös tuo.

Seuraavana aamuna Malin selasi tuttaviensa numeroita ja törmäsi ihme kyllä erään miehen numeroon, jota hän ei muistanut edes nähneensä (enkä minä sen puoleen..). No, kerran tässä eletään, ajatteli Malin soittaessaan tuohon tuntemattomaan numeroon.

“Mm, hei?” kuului epäilevä miesääni puhelimesta.
“Moi, hei, voinko kysyä, että kuka oikein olet? Kun mulla on sun numero, mutta en muista tavanneeni sinua?” Malin kysyi hieman epäröiden.
“Ai, ootko sä se vaaleahiuksinen, nuori nainen kaupungilta? Taisin mä antaa sulle mun puhelinnumeron, kun sä sitä taisit kysäistä”, vieras ääni sanoi viettelevästi puhelimessa.
“Ja  saanko kysyä nimeäsi?” Malin kysyi jo hieman kiinnostuneena tuosta salaperäisestä miehestä.
“Marty Loon”, Martyksi esittäytynyt mies vastasi.
“Okei, kiitos”, Malin sanoi itsekseen hymyillen ja sulki puhelimen.

Seuraavien päivien aikana Malin soitteli useasta Martinille ja he tuntuivat tulevan hyvin toimeen. Kerran Malin uskaltautui vihdoin pyytämään Martinia kyläilemään, ja sehän sopi Martinille paremmin kuin hyvin. Ja Malinin täytyi tietysti tälläytyä miestä varten.

Tontille saapuikin nopeasti komeahkon näköinen mies, joka tuli kuin tulikin Malinin oven taakse pimpottelemaan halppisoven kelloa.
“Voi ei, nytkö se jo tuli! Ja apua, nyt se näki mun kamalan oven. Mitäköhän se oikein ajattelee”, Malin panikoi ennen kuin meni juosten avaamaan oven.

Avatessaan oven Malin melkein jyräsi Marty-paran. Onneksi mies oli sen verran fiksu, että tajusi väistää ovea.
"Anteeksi", sanoi Malin hieman nolona mutta tervehti silti Martya reippaana.
"Ei se mitään, mun vikahan se oli, kun tuolla tavalla seisoin oven tukkeena", Marty vastasi pieni hymynpoikanen huulillaan.

Pienen juttutuokion jälkeen Malin päätti ryhtyä tositoimiin ja tositoimet on hyvä aloittaa vaikkapa hurmaamisella.
"Kuule Marty, sulla on tosi kivat kasvot..", yritti Malin lepertää.
"Joo, mä taas tykkään sun hiuksista". Marty tuntui olevan jo konkari näissä asioissa.
Marty ei tosin voinut jäädä pitkäksi aikaa, ties mikä oli syynä.

Martyn tapaamisen jälkeen Malin oli hyvin rentoutunut, hän ei mielestään ollut pahemmin töpeksinyt sanoissaan. Malin työskenteli tieteen saralla, ja kohotakseen urallaan hänen pitäisi kehittää vähän logiikkaansa. Siihen shakkipöytä oli mainio apuväline.

Talvi oli yllättäen saapunut Hystergládiin. Tämän näköisessä kötterössä Malin siis asusteli. Ei kovin hemaiseva, eihän? Shakkipöytä näyttää olevan tässä kuvassa vielä ulkona, missäköhän vaiheessa siirsin sen sisälle?

Talven tuloa piti tietysti ihmetellä oikein ikkunasta käsin. Luulisi nyt skandinaavisen neitokaisen lunta nähneen ennenkin.

Jos Malin ei nähnyt Martya ihan 'livenä', niin sitten hän soitteli hänelle ja paljon soittelikin. Aihe tosin tuntui aina olevan hyvin tavanomainen, milloin puhuttiin säästä ja milloin ihmissuhteista. Ei ole Malinia luovuudella siunattu.

Vapaa-aikanaan - siis silloin kun hän ei tavannut tai soitellut Martylle - Malin luki paljon. Erityisesti kokkauskirja kiinnitti aina hänen huomionsa, sieltä kun löytyi mainioita ruokaohjeita jokaiselle päivälle.

Laskuja tuntui Malinin mukaan kertyvän aivan liikaa ja aina hän ihmetteli, mikä hänen talossaan muka maksoi niin paljon. Vesi ja sähkö Malin, vesi ja sähkö. Eikä saa unohtaa lämmitystä - jos semmoista edes tuossa mökissä oli.

Lisää kuluja aiheutti kulkukoiran tekemät multakuopat. Malin sai aina olla täyttelemässä kuoppia ja hätistelemässä koiraa pois tontilta. Pyh, ilkeä Malin.

Seuraavan kerran, kun Malin ja nuoriherra Marty tapasivat, olivat välit lämmenneet jo sen verran, että he uskaltautuivat jopa suutelemaan toisia. Tietysti lumisateessa talvivaatteet päällä onkin kovin hauska suudella, mutta mikäs siinä.

Lumisateen loputtua Malin uskaltautui jo vähän pidemälle Martyn kanssa. Varo vain Malin, ettei Marty ihan säikähdä puuhiasi.

Tietysti Malin nokkelana neitinä kysyi nopesti suutelojen välissä, että kuinkas paljon herralla oli rahaa. Vastaus miellytti tietysti Malinia kovasti, rikkaalta mieheltä tämä Marty vaikuttikin.

Malin oli päättänyt olla rohkea, ja kysäistä vain ihan ohimennen, että mitä mieltä Marty olisi siitä, että he muuttaisivat yhteen. "Totta kai se käy!" oli ollut Martyn innokas vastaus, joten ei kun hynttyyt yhteen ja Marty perheeseen. Rahaa Marty toi mukanaan aika paljon, tarkkaa summaa en muista, yli §20,000 se oli kyllä mielestäni ollut. Horoskoopiltaan Marty on kaksonen ja luonnepisteet menevät näin; 4, 7, 8, 3 ja 3.
Työpaikkana Martylla on armeija ja siellä hän on astronautti.

Myöhemmin samana yönä mentiin vielä kihloihinkin, Malinin toimesta. Martylla ei ollut mitään sitä vastaan joten nyt pariskunta on onnelisesti kihloissa, tosin Malinin mielestä heiltä puuttuu vielä jotakin, nimittäin lapsia.

Joten mikäs sen parempi homma, kuin ostaa ulos uusi parisänky ja koittaa lasta.
"Malin-kulta, oletko aivan varma, että haluat lapsen tässä tilanteessa? Onhan meillä rahaa ja taloa voi laajentaa, totta kai, mutta juurihan me vasta muutimme yhteen, menimme kihloihin ja eihän me vielä naimisissakaan olla!" Marty huolestui Malinin puolesta.
"Marty, kyllä mä olen varma. Olen aina halunnut lapsia ja nyt minulla on siihen tilaisuus, unelmieni miehen kanssa. Mitä me oikein tässä odotetaan?" Malin kysyi ja naurahti.
"No, eipä kai mitään", Marty sanoi ja hymyili hänkin.

Siirryttyään ulkoa sisälle, Marty päätti hieman uudistaa ulkonäköään, ihan Malinin hyväksi. Malin kun oli hieman vihjaillut Martylle parturikäynnistä ja halusin Marty toteuttaa kihlattunsa toiveet.
Martysta tulikin oikein söpö nuorimies parturikäynnin jälkeen.

Tosin pitihän vaatetustakin muuttaa hieman trendikkäämmäksi. Tarkastellessaan peilistä lopputulosta, Marty oli hyvinkin tyytyväinen ulkonäköönsä ja niin oli Malinkin.
"Näytät paljon komeammalta!" oli Malin kehunut Martya huomatessaan kihlattunsa muodonmuutoksen.

Marty oli päättänyt lukea paljon lastenkasvatuskirjoja, ihan vain varmuuden vuoksi, jos heille siunaantuisi edes yksi lapsi. Lukiessaan Marty oli hyvin onneissaan siitä, että edes luki koko kirjaa, koska lukiessaan hän huomasi, miten väärin hän olisi jotkut asiat tehnyt.

Malinilla oli alkanut säännöllinen oksentelu. Yleensä hän juoksi vessaan keskellä yötä tai aikaisin aamulla herättäen Martynkin samalla.

"Olenkohan minä raskaana?" Malin mietti usein vessassa.

Ja kyllä, eräänä aamuyönä Malinin maha pompahtikin jo sen verran, että Malin tajusi olevansa raskaana.
"Marty, meille tulee vauva!" Malin oli huutanut Martylle, joka oleskeli keittiössä.
"Oikeastiko! Mahtavaa, me saamme vauvan!" Marty oli huutanut takaisin ja hänet oli täyttänyt ilo - hänestä tulisi isä ja Malinista tulisi maailman paras äiti.

Sellainen oli sitten ihka ensimmäinen osa. Seuraava osa kertookin sitten ihan tavallisesta perhe-elämästä :--)

Kommenttia toivoisin (: