Apuaa, edellisestä osasta on TAAS mennyt kauhean kauhean kauehan kauhean kauan! Jospa ryhdistäytyisin ja kirjoittaisin osia ahkerammin. Juu, tässä osassa ollaan siis yliopistolla ja keksinpä minä yhden yllätyksenkin tähän osaan, jei, hyvä minä! 8--) Mutta se on kyllä aikas pieni eikä varmaan hirveästi vaikuta seuraavissa osissa, paitsi jos keksin jotakin kivaa :--D
Osa saattaa olla aika sekava tms, koska pelasin nää kuvat aika kauan sitten, enkä muista ihan tarkasti, mihin jotkut kuvat oli tarkoitettu, joten inspiroin sitten osat kuvista 8D

Keltainen taksi ajoi yliopiston pihaan. Taksin ovi liukui auki sulavasti ja ovesta astui ulos yliopistolle ensimmäisenä ennättänyt, eli Linus. Linuksen kasvot muuttuivat hieman surumieliseksi Linuksen venähdettyä pituutta nuoren aikuisen mittoihin. Pääaineeksi Linus pienen miettimisen jälkeen valitsi fysiikan.

Edith olikin seuraava, joka astui taksista ulos, tosin hieman epävarmana - nyt hän joutuisi elämään kolmistaan kahden veljensä kanssa, ainoana naisena talossa. Epävarmuudesta huolimatta neitokainen pysyi yhtä kauniina kuin ennenkin - itseasiassa Edith taisi kaunistua omasta mielestäni hieman. Edith ei suinkaan valinnut samaa pääainetta kuin Linus, Edithiä kiinnosti enemmän simin mieli ja sen ymmärtäminen, joten tästä lähin Edith käy psykologian kursseilla.

Kolmas taksi toi seurueen viimeisen opiskelijan tontille, Filipin. Hän ei tuntenut epävarmuutta Edithin tavoin eikä hän ollut yhtä surumielisen näköinen kuin Linus. Filip oli komistunut ikääntyessään ja oli itsekin tyytyväinen ulkomuotoonsa. Pääaineeksi Filip valitsi taiteen. Ehkäpä jokin muu pääaine olisi ollut hyödyllisempi, ottaen huomioon, että Filip on tietotavotteinen, mutta omapahan on pääaineensa.

Talo, jossa opiskelijat tulisivat asumaan, oli yllättävän iso ja suht moderni. Se oli oikestaan osakuntatalo, mutta huoneita oli tällä hetkellä vain kolmelle opiskelijalle, joten ulkopuolisia ei pääsisi taloon asumaan.

Heti asetuttuaan taloksi kaikki kolme patistettiin peilin ääreen hieman kuontaloaan muuttamaan. Edith värjäsi hiuksensa hieman tummemman ruskeaksi ja sitoi ne ylös ponnarille. Filip puolestaan värjäsi hiuksensa melkein mustaksi ja ehkäpä hän lisäsi joitain hiuslisäkkeitä, tai käytti vain jotain ihmeshampoota joka kasvattaa hiuksia nopeasti. Linus paljasti itsestään uuden, räväkän puolen ja valitsi hiusvärikseen punaisen. Rohkea veto, Linus!
Kolmikko kävi myös ostamassa uudet vaatteet itselleen, eihän nyt niissä vanhoissa voinut kauppaankaan mennä.

Yliopistolle muuttaminen sai Edithin kiinnostumaan viulunsoitosta. Hän harjoitteli ahkerasti aina kuin vain ehti, tosin harjoittelun alkuvaiheessa soitto ei aina ollut kaunista kuultavaa, varsinkaan Filipin ja Linuksen mielestä. Edith kuitenkin uskoi, että jos hän harjoittelisi ahkerasti, hyvin ahkerasti, niin vielä jonain päivänä hän voisi soittaa kauniin viuluserenadin tulevalle poikaystävälleen - jos nyt sellaisen ensin vain löytäisi.
"Tummat hiukset, merensiniset silmät, hyvä kroppa. Ja jos se olis vielä hyväkäytöksinen.."

Kerran Edithin viuluharjoitukset kuitenkin keskeytyivät, koska huoneeseen ilmaantui pari lehmämaskottia, tai siis, lehmä- ja laamamaskotti. Maskottikaverukset päättivät sitten ottaa yhteen opiskelijoiden harjoitteluhuoneessa, joka sisälsi niin viulut kuin maaalaustelineetkin. Tappelun loputtua pahimmilta vahingoilta kumminkin säästyttiin ja maskotit passitettiin tiehensä.

Edithin tavoin myös Filip oli kiinnostunut jostakin uudesta asiasta. Se ei liittynyt millään tavoin Filipin pääaineeseen (joka muuten oli se taide), vaan itse asiassa se liittyi noihin, vihreisiin, yksisilmäisiin..olentoihin, jotka eivät ikinä ilmoittaneet mitään itsestään, mutta silti jotkut uskoivat, että kyllä heitä vain oli olemassa. Ja Filip kuuluikin tähän porukkaan.
Illat Filip vietti tutkien tähtiä ja etsien uusia planeettoja. Joskus niistä jopa sai rahaakin, mutta kukaan ei ollut kertonut Filipille siitä mahdollisuudesta, että jos oli oikein onnekas, saattoi päästä lentävän lautasen kyytiin!

Opiskelut sujuivat hyvään malliin kolmikolla eikä loppukoekaan vielä ihan nurkan takana ollut. Edith oli ensimmäinen, joka tajusi, että joku heistä saattoi olla tuleva perijä! Ja tietysti perijällä täytyi olla se mies (tai nainen), rakastava puoliso joka huolehtisi hänestä ja tulevasta jälkikasvusta.
Ensimmäinen kunnollinen miespuolinen henkilö, joka käveli oli hyvinkin söpö, ruskeatukkainen **** *****. Heillä synkkasi heti kättelyssä ja toisten vitsit olivat kuin runoja kuuntelisi.